Noin alkaa olla viikonloppu takanapäin.

Perjantaina lähdin ystävättären luo, hänen asunnollaan aloiteltiin juopostelemaan ja sinne saapui myös toinen kaveri. Illan mittaan sitten lähdettiin valumaan kohti kaupunkia ja baareja. Käytiin parissa pienemmässä paikassa ja sitten mentiin Onnelaan. Voi ei sitä paikkaa, ei se ole ollenkaan minulle mieluisa. Musiikki on sellaista, ettei sitä parhaalla tahdollakaan voi kuvailla minulle sopivaksi ja muutenkin, en vaan kokenut oloani erityisen viihtyneeksi. Seurassa ei ollut valittamista, tosin ystävätär valitettavasti hävisi loppuillasta. Loppujen lopuksi päädyin kävelemään taksitolpalle ja ajella hurautin poikaystävän luokse. Tili oli kokenut kovan kolauksen eikä rahat riittäneet taksin maksuun. Kaikeksi onneksi sattui tosi mukava ja reilu taksikuski, joka tyytyi kymppiin, mikä minulla sattui vielä olemaan kukkarossa. Matka olisi oikeasti maksanut reilut 11 euroa. Huuteli vielä perään, että pääsenhän minä sisälle. Pääsin kyllä, herätin summerilla poikaystävän ja hän päästi minut sisälle. Sitten olikin jo ihana käpertyä sänkyyn ja alkaa odotella unta.

Lauantai aukeni iloisena eikä oikeastaan ollenkaan krapulaisena. Enhän minä nyt niin ylenmäärin edes juonut illalla. Katseltiin päivällä yhdessä mm. suomalainen Sauna-elokuva, joka oli ehkä vähän yliampuva ja sekavahkokin, mutta kuitenkin ihan katsottava. Olen huomannut, että kauhuelokuvat aiheuttavat minussa nykyisin jopa pientä ahdistusta. En tiedä, mistä moinen muutos johtuu, nuorempana kuitenkin ahmin kauhuleffoja ja -kirjoja hyvin mielissään ilman mitään "pelkoa". No, nykyäänhän pelkään aika paljon mahdollisia murhaajia ja ovet täytyy olla ehdottomasti lukossa, jotta pystyn nukkumaan rauhallisesti. Mistä lie kehittynyt, ehkä näkemistäni väkivaltaisista painajaisista.

Äsken sitten tuossa kotiuduin. Kissannökötit olivat mielissään, kun tulin kotiin. Tottakai kävin niitä viikonlopun aikana ruokkimassa, mutta eihän sellainen pikainen visiitti korvaa pitempää yhdessäoloa. Toisaalta minun kissani ovat aika itsenäisiä muutenkin, eivätkä suuremmin osoita mieltään, vaikka usein vietänkin viikonlopun muualla.