Pitää kirjoittaa uusiksi aiemmin tekemäni teksti, kun Vuodatus onnistui sen jonnekin bittiavaruuteen huitaisemaan.

Tänään kävin tapaamassa tulevaa (mahdollista) psykoterapeuttiani. Jännitti aika kovasti, olihan siinä neuvottelussa muitakin uusia kasvoja. Ihan mukavalta vaikutti se nainen, tosin en nyt ihmeempää mielikuvaa noin lyhyen tapaamisen perusteella osannut luoda. Hänen kanssaan nyt kuitenkin sitten todennäköisesti tulen jatkossa "työskentelemään" eli purkamaan päänsisäisiä myttyröitäni ja menneisyyden haamuja. Olen innoissani alkavan psykoterapian suhteen, vaikka se tietääkin sitä, että joudun luopumaan entisestä hoitosuhteestani tuttujen hoitajien kanssa. Eteenpäin on kuitenkin katsottava ja uskon, että psykoterapia tulee antamaan minulle paljon, vaikka onhan se toki varmasti rankkakin prosessi.

Pari päivää sitten sain kutsun ensi kesänä järjestettävään luokkakokoukseen, joka on koko vuosiluokalleni, ´85-syntyneille samaan aikaan yläasteella olleille, tarkoitettu. Alkujärkytyksestä selvittyäni moinen kokoontuminen alkoi vaikuttaa ihan hyvältäkin ajatukselta. Kaikkien kanssa en yläasteella tullut toimeen, luonnollisesti, mutta joukossa on myös paljon sellaisia ihmisiä, joita on ilo tavata näin vuosien jälkeen uudestaan. Mukana siis ollaan, jännityksellä ja myönteisellä mielellä.