Olipahan perjantai. Pientä humalaa havaittavissa :) Join aika reippaasti ja päädyin sitten nukkumaan kaveripoikien asunnolle baari-illan jälkeen. Muistikuvat ovat hivenen hukassa loppuillasta, en edes muista missä baarissa kävimme. Mutta hauskaa oli ja tulihan tuo pää ihan kirjaimellisesti nollattua. Eilinen menikin sitten melkein kokonaan sängyn pohjalla, väsytti kovasti. Mutta olipahan ihanaa herätä tänäaamuna ilman krapulaa!

On tosi kaunis sumuinen syysaamu. Piti ihan ottaa kännykällä kuvia parvekkeelta, on niin tunnelmallista. Olo on loistava, tänään voisi olla niin aktiivinen että saisi viimeinkin siivottua tuon keittiön, joka on edelleen tiskivuoren peitossa. Eiköhän se onnistu, kun vaan alkaa tekemään. Ei luulisi olevan niin vaikeaa.

Ai niin. Eilen illalla tuli pitkästä aikaa unihalvaus. Se oli todella, todella epämiellyttävää. Heräsin siis siihen, että makasin selällään, minulla oli silmät auki ja pystyin tarkastelemaan huonetta ihan normaalisti. En vaan kyennyt liikuttamaan vartaloani lainkaan. Kädet eivät nousseet vaikka kuinka yritin huitoa, vartalo ei kääntynyt, ääntäkään en saanut suustani. Kauheaa. Päässä vilisi jo kaikenlaiset skenaariot oikeasta halvaantumisesta ja olin jo ihan hädissäni, että miten saan kutsuttua apua, kun en kyennyt edes puhelimen suuntaan kääntymään. Kun sitten kuulin jotain ääniharhoja, puhetta, tajusin, että mistä oli kysymys. Vanha tuttu unihalvaus. Ikävä, mutta vaaraton tila. En kyllä toivo kenellekään moista. Toivottavasti ne eivät nyt ala uusiutumaan, muutama vuosi sitten tuota esiintyi liiankin tiheästi. Pelottavaa.