Mikä hieno päivämäärä, tykkään.

Eilen oli sitten viimeinen käynti polilla entisten hoitajien kanssa. Toisen hoitajan kanssa ehdittiin yli 3 vuotta työskennellä yhdessä, tuntuuhan se vähän oudolta että nyt se on sitten loppu. Olihan tuo kuitenkin pisin hoitosuhde, mitä minulla on ikinä ollut näiden reilun 5 vuoden aikana, jotka olen hoidon piirissä ollut. Mutta nyt on aika kääntää katseet tulevaan ja psykoterapiaan. Jännittäähän se kovasti, aloittaa ihan uusi, erilainen hoitomuoto ja vielä uuden ihmisen kanssa. Ensi maanantaina on eka tapaaminen, tutustumiskäynti. Toivottavasti minulla ja R:llä synkkaa. Hassua ajatella, että mahdollisesti tulevaisuudessa R tulee olemaan minulle yksi elämäni ihmisistä ja henkilö, joka tietää minusta melkein eniten. Tärkeää siis on, että kemiat kohtaavat. Tietenkin voi käydä niinkin, että emme tule "toimeen" keskenämme, jolloin kaiketi edessä on toisen terapeutin etsiminen. Toivottavasti niin ei käy. Tiedän, että niin saattaa käydä ja silloin kaikille paras vaihtoehto on olla yrittämättä väkisin. Turhaa työtä ei näinkin tärkeässä asiassa kannata tehdä. Olen vaan vähän tyhmä; ajattelen, että se olisi henkilökohtainen loukkaus terapeuttia kohtaan, jos sanoisin, että ei tästä tule mitään. Minun on niin vaikea sanoa suoraan "vieraille" ihmisille, mitä ajattelen. Pelkään loukkaavani toisia, jos sanon oman mielipiteeni. Siksi pidän mieluiten suuni supussa ja myötäilen muita. Tämä pätee kaikessa elämässäni. Onneksi läheisten ihmisten kohdalla ei yleensä tätä ongelmaa ole, paukautan ajatukseni suoraan ja kiertelemättä, joskus liiankin suoraan. Minulla on siis ristiriitaisia ominaisuuksia. Vieraita yritän voidella ja jopa jollain tavoin mielistellä, mutta tärkeimmille ihmisille, lähinnä poikaystävälle, saatan täräyttää mieleni sopukat avoimiksi kerralla ja välillä ehkä loukatakin. Muistuupa tosin mieleeni muutama humalakerta, jolloin on tullut avauduttua oikein huolella vähän itse kellekin.. Silloin nämä estot vieraampien ihmisten seurassa kaikkoaa. Vaikka sitäpähän se alkoholi tekee ja siksi sitä on niin kiva juoda, kun saa tyhjennettyä päätä. Vaikkakaan en kyllä tykkää yhtään siitä riidanhaluisesta puolestani, joka haluaa provosoida ja väittää vastaan. Silloin minusta tulee ihan apina.

Asiasta toiseen, tilasin äsken Eleniumin bändipaidan, jossa on tällainen hieno printti edessä (kuva otettu Eleniumin kotisivuilta):

Olen himoinnut tuota jo pitkään ja tänäaamuna Eleniumia kuunnellessani päätin, että nyt on sen aika. Toivottavasti se tulee pian postista! Bändipaidat ovat kivoja pitää yllä eikä sekään haittaa, että kaikki eivät välttämättä tunnista paidan bändiä. Sitä mukavampaa sitten vaan, jos joku tulee tykö ja tunnistaa vähän "harvinaisemman" bändin paidan perusteella (ei ole tosin itselleni vielä käynyt niin). Omistankin vasta 4 bändipaitaa; Before The Dawn, Hanging Garden, Throes of Dawn ja Ajattara. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus hankkia lisää ja tuosta Eleniumista on hyvä aloittaa! :)